Danau Hywel
KTK-III, WVY-II, ERJ-II
24. joulukuuta 2015 - 26. syyskuuta 2019
Perustiedot
|
|
Historia ja luonnekuvaus
Kolmivuotias Danau Hywel ravasi ja laukkasi suomalaisen välittäjän kautta saadulla videolla kasvattajansa luona Briteissä pellolla. Hywel kulki joustavin, korkein askelin vuohistupsut vipattaen. Siitä näki, että se on pienestä asti esiintynyt näyttelykehissä. Iso show-mies pienessä paketissa. Olin myyty ja niin oli Hywelkin, se muutti Vinhakulmaan alta aikayksikön.
Hyppönen on hauska poni. Se on huumorintajuinen höppänä, joka rakastaa esiintymistä. Hyppösen hoitajalla ja ratsastajalla tuleekin olla hyvä huumorintaju ja pilkettä silmäkulmassa, turhan tosikkona tämän ponin kanssa ei kyllä pärjää. Kaiken show-meiningin keskellä Hyppönen on myös hyvin herkkä pahoittamaan mielensä.
Hoitaessa Hyppönen on hieman levoton. Hieman on ehkä vähättelyä, sillä toisinaan ori näyttää siltä kuin sillä olisi pöksyissä muurahaispesä. Se hyörii ja steppailee, hamuaa hoitajaa ja harjojaan, yrittää joskus itsekin harjata seiniä. Jos Hyppöstä komentaa turhan voimakkailla sanoilla ja äänenpainolla, sulkeutuu ori kuoreensa selkeästi loukkaantuneena. Yltiöpäistä hyörinää ei toki tarvitse sietää, mutta asiat täytyy sanoa napakasti, mutta hellästi. Pikkumies kun on loukkaantuneena niin masentavaa seuraa, ettei sitä jaksa kukaan. Satulointi ja suitsiminen onnistuu helposti, kunhan ori malttaa hetken seistä aloillaan.
Ratsuna Hyppönen on riemusta kiljahteleva ja motivoitunut, mutta myös omalla tavallaan haastava. Hyppönen toimii aika pienillä eleillä herkkyytensä ansiosta, joten sen kylkiin on turha pamauttaa pohkeitaan tai repiä suusta. Pelkkä pikkurillin liikautus ja toisinaan jopa ajatus riittää. Hyppönen on nöyrä ja se lukee ratsastajaa kuin avointa kirjaa. Toisinaan oriilla saattaa pelkästä riemusta lentää takamus tai se ottaa muutamia iloisia laukka-askelia, mutta palautuu ruotuun pienellä muistutuksella. Kovilla otteilla oriista tulee kireä kuin viulunkieli, eikä sitä kovin helposti enää saa rentoutumaan. Maastoillessa Hyppönen on hieman terävä ja vähän turhankin herkkä huomaamaan pusikoiden rapinat ja uudet postilaatikot reitin varrella, mutta rauhallinen ja luotettava ratsastaja pärjää oriin kanssa taatusti.
Hyppönen on hauska poni. Se on huumorintajuinen höppänä, joka rakastaa esiintymistä. Hyppösen hoitajalla ja ratsastajalla tuleekin olla hyvä huumorintaju ja pilkettä silmäkulmassa, turhan tosikkona tämän ponin kanssa ei kyllä pärjää. Kaiken show-meiningin keskellä Hyppönen on myös hyvin herkkä pahoittamaan mielensä.
Hoitaessa Hyppönen on hieman levoton. Hieman on ehkä vähättelyä, sillä toisinaan ori näyttää siltä kuin sillä olisi pöksyissä muurahaispesä. Se hyörii ja steppailee, hamuaa hoitajaa ja harjojaan, yrittää joskus itsekin harjata seiniä. Jos Hyppöstä komentaa turhan voimakkailla sanoilla ja äänenpainolla, sulkeutuu ori kuoreensa selkeästi loukkaantuneena. Yltiöpäistä hyörinää ei toki tarvitse sietää, mutta asiat täytyy sanoa napakasti, mutta hellästi. Pikkumies kun on loukkaantuneena niin masentavaa seuraa, ettei sitä jaksa kukaan. Satulointi ja suitsiminen onnistuu helposti, kunhan ori malttaa hetken seistä aloillaan.
Ratsuna Hyppönen on riemusta kiljahteleva ja motivoitunut, mutta myös omalla tavallaan haastava. Hyppönen toimii aika pienillä eleillä herkkyytensä ansiosta, joten sen kylkiin on turha pamauttaa pohkeitaan tai repiä suusta. Pelkkä pikkurillin liikautus ja toisinaan jopa ajatus riittää. Hyppönen on nöyrä ja se lukee ratsastajaa kuin avointa kirjaa. Toisinaan oriilla saattaa pelkästä riemusta lentää takamus tai se ottaa muutamia iloisia laukka-askelia, mutta palautuu ruotuun pienellä muistutuksella. Kovilla otteilla oriista tulee kireä kuin viulunkieli, eikä sitä kovin helposti enää saa rentoutumaan. Maastoillessa Hyppönen on hieman terävä ja vähän turhankin herkkä huomaamaan pusikoiden rapinat ja uudet postilaatikot reitin varrella, mutta rauhallinen ja luotettava ratsastaja pärjää oriin kanssa taatusti.
Sukutaulu ja jälkeläiset
Isälinja:
Emälinja:
Emälinja:
ISÄ Danau Heddwyn
wm voikko 116cm evm |
|
EMÄ Popkin Gwladys
wm ruunikonkimo 114cm evm |
|
Sukuselvitys
ISÄ Danau Heddwyn oli ensihetkistään lähtien kasvattajansa silmäterä. Kullanvärinen pieni ori tupsahti oljille kuulaana talvisena yönä ja se nousi jaloilleen hyvin nopeasti. Stud Danausta oli myyty pääsääntöisesti kaikki oriit maailmalle viimeistään kolmevuotiaana ja ruunattuina, mutta Heddwynissä oli sitä kuuluisaa jotain, jolla se lunasti paikkansa kaikkien sydämissä. Luonteeltaan Heddwyn oli aavistuksen hätäinen, mutta kiltti ja hyvätapainen. Oriin rakenne oli kuin oppikirjoista - sillä oli pienet, sirot korvat, suuret, ilmeikkäät silmät sekä sopusuhtainen runko. Sen kaunista päätä koristi valkoinen, tarkkarajainen läsi ja kolmessa jalassa oli korkea sukka. Heddwyn kilpaili pääasiassa rataesteillä, yllättävänkin hyvällä menestyksellä ottaen huomioon vauhdin ja oriin hieman epäkypsän hätäisyyden. Ensimmäisellä ja valitettavasti viimeisellä kaudella Heddwynillä astutettiin kuusi tammaa, joista neljä tuli kantaviksi. Orivarsoja syntyi yhteensä kolme kappaletta sekä yksi pieni, kultainen prinsessa. Heddwyn periytti kauniin voikon värityksensä kaikille neljälle jälkeläiselleen. Kaikkien suureksi harmistukseksi ori jouduttiin lopettamaan vain kuusivuotiaana sen loukattua toisen takasensa laitumella.
ISÄNISÄ Harvoin näkee yhtä karismaattista ponia kuin Llsog Heulyn. Ori huomataan toki myös erikoisen tuplavoikon värityksensä ja sinisten silmiensä ansiosta, mutta se on olemukseltaan niin huomiota herättävä, että se keräisi katseita ihan perus kimonakin. Heulyn myytiin nuorena varsana nuorelle naiselle, Judy Smithille, joka osti ponin käytännössä pelkästään sen värityksen vuoksi. Judylla ei ollut juurikaan kokemusta oreista, eikä kaksikon taival alkanut järin mairittelevasti. Heulyn oli itsepäinen ja itsetietoinen varsa, joka haastoi omistajaansa tuon tuostakin. Judy ei kuitenkaan antanut periksi, vaan pyysi apua ja neuvoja itseään kokeneemmilta. Heulynistä kasvoi kuin kasvoikin suht hyvätapainen herrasmies, joka kilpaili omistajansa kanssa nuoremmalla iällä valjakkoajossa. Vähän vanhempana Judyn naapurintyttö sai luvan kokeilla rataesteitä oriin kanssa ja kaksikko keräsikin mukavasti sijoituksia tililleen. Heulyniä kierrätettiin myös näyttelykehissä, joissa se herätti kasvattajien kiinnostuksen ja sitä myöten oria käytettiin myös jalostukseen. Se kantakirjattiin erinomaisin arvosanoin vähän vajaa kymmenenvuotiaana, jonka jälkeen sen ura jalostusoriina lähti lentoon.
ISÄNEMÄ Brys Rhona oli melko mitäänsanomattoman näköinen lempeä poni, jonka pääasiallinen elämäntehtävä harvinaisten sukuhaarojensa vuoksi oli toimia hyvänä emätammana jälkeläisilleen. Rhonalle käytettiin pääasiassa näyttäviä ja luonteittaitakin oreja ja se tiinehtyi hyvin. Tamma periytti jälkeläisilleen tasaista luonteenlaatua sekä ilosta tuikkivaa pilkettä silmäkulmaan ja hyvää ravia. Ensimmäisen kerran Rhona astutettiin kolmevuotiaana, jonka jälkeen se ratsukoulutettiin. Ratsun uraa neidille ei kuitenkaan lähdetty kokeilemaan, mutta kärryjen edessä Rhona toisinaan esiintyi show-kehissä. Vaikka Rhona meinasi välillä jäädä muiden ponien varjoon, oli sillä erityinen paikka kasvattajansa sydämessä. Tamma lopetettiin omalle kotilaitumelleen päivää vajaa 21-vuotiaana sen jätettyä jälkeensä kymmenen upeaa varsaa.
EMÄ Popkin Gwladysistä odotettiin.. No, siitä ei oikeastaan tiedetty, mitä odottaa, se kun oli vastakohtien yhdistelmä. Kultaista, aavistuksen enemmän emäänsä päin kulkevaa keskitietä toivottiin sormet ristissä. Ja kas, toivomukset osuivat jotakuinkin oikeaan. Gwladys on emänsä tapaan lehmänhermoinen, mutta se on perinyt isältään oman moottorin, jonka siivin poni tikitti nuorena kuin vanha Singeri konsanaan. Kaikkien onneksi Gwladys tasoittui iän myötä ja siitä tuli kerrassaan erinomainen lastenponi. Tamma kilpaili hyvällä menestyksellä niin esteillä kuin koulussakin ja teki monta pientä ratsastajaa onnelliseksi ruusukkeilla. Onnellinen se toki oli itsekin, sillä palkintona odotti aina porkkana taikka kaksi. Gwladys ei kuitenkaan ollut täysautomaatti, vaan keskittyi emänsä tavoin ruohotupsuihin, mikäli selässä oleva pieni ratsastaja sen salli. Tamma palkittiin näyttelyissä III-palkinnolla muutamaan kertaan ja se myös kantakirjattiin vastaavin arvosanoin. Epäonnekseen Gwladys oli melko huono tiinehtymään, mutta se sai silti elämänsä aikana kolme upeaa varsaa.
EMÄNISÄ Popkin Kendrickillä kulki sähköä suonissaan. Jo pienestä varsasta asti oli selvää, että Kendrick ei taivu muiden tahtoon eikä mielellään seisoskele paikoillaan. Harvalukuisia ovat ne päivät, jolloin ori olisi kulkenut koko päivän kaikilla neljällä jalalla. Ehkä se tiesi olevansa loppupeleissä melko pienikokoinen ja yritti saada lisäkorkeutta keulimalla. Kimo Kendrick oli aina valpas, tokkopa se nukkui silmäystäkään vaan sai ehkä energiansa ekologisesti auringosta. Oria ei annettu lasten käsiin, sillä se täysin vailla omantunnontuskia jyräsi pienemmät alleen. Kendrickin tulevaisuudelta kaavailtiin menestystä niin rataesteillä kuin kouluradoillakin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut täyttä hulluutta edes kokeilla laittaa pientä kuskia oriin selkään. Kendrick sai hyviä arvosteluja In-Hand-kehissä, se kun tosiaan näytti korkeine askeliensa ja tummanpuhuvan, hulmuavan harjansa ja häntänsä kanssa varsin komealta ilmestykseltä. Oria käytettiin harkiten jalostukseen, sillä sen luonteenlaadun ei toivottu periytyvän ihan näin voimakkaana eteenpäin. Jälkeläisiä Kendrick sai yhteensä 11, ja niistä suurimmalla osalla oli läpi elämänsä varaparistot takataskussaan.
EMÄNEMÄ Gittings Gwennol taasen oli lähestulkoon vastakohta Kendrickin energisyydelle. Gwennolilla kun ei oikeastaan koskaan ollut kiire juuri mihinkään. Paitsi tietenkin ruokakipolle ruoka-aikaan, mutta noin muuten Gwennol oli lehmänhermoilla varustettu aavistuksen itsepäinen laiskamato. Sanomattakin on selvää, että Gwennolin ja Kendrickin ensikohtaaminen ei sujunut kuin tanssi, sillä tamma katseli silmiään pyöritellen oriin höseltämistä. Gwennol myytiin kerran varsoneena nuorikkona pieneen Stud Popkiniin, jossa se sai emätamman roolinsa lisäksi toimittaa virkaa maailman luotettavimpana ratsastuskouluponina. Monet, monet lapset tamma kantoi selässään kuin kalleinta aarretta, joskin se itsepäisenä ja ahneena pysähtyi välillä ruohotupsujen ääreen nautiskelemaan. Turvassahan toki ne selässä istuneet ja julmetusti saappaillaan ponin kylkiä paukuttaneet pikkukirput olivat silloinkin, Gwennol ei jaksanut välittää moisesta hoputtamisesta. Näyttelymenestystä tammalle ei koskaan suotu, vaikka se kehissä kävikin. Gwennol oli ulkonäöltään aika tavanomainen mountainponi, joskin melko takakorkea.
ISÄNISÄ Harvoin näkee yhtä karismaattista ponia kuin Llsog Heulyn. Ori huomataan toki myös erikoisen tuplavoikon värityksensä ja sinisten silmiensä ansiosta, mutta se on olemukseltaan niin huomiota herättävä, että se keräisi katseita ihan perus kimonakin. Heulyn myytiin nuorena varsana nuorelle naiselle, Judy Smithille, joka osti ponin käytännössä pelkästään sen värityksen vuoksi. Judylla ei ollut juurikaan kokemusta oreista, eikä kaksikon taival alkanut järin mairittelevasti. Heulyn oli itsepäinen ja itsetietoinen varsa, joka haastoi omistajaansa tuon tuostakin. Judy ei kuitenkaan antanut periksi, vaan pyysi apua ja neuvoja itseään kokeneemmilta. Heulynistä kasvoi kuin kasvoikin suht hyvätapainen herrasmies, joka kilpaili omistajansa kanssa nuoremmalla iällä valjakkoajossa. Vähän vanhempana Judyn naapurintyttö sai luvan kokeilla rataesteitä oriin kanssa ja kaksikko keräsikin mukavasti sijoituksia tililleen. Heulyniä kierrätettiin myös näyttelykehissä, joissa se herätti kasvattajien kiinnostuksen ja sitä myöten oria käytettiin myös jalostukseen. Se kantakirjattiin erinomaisin arvosanoin vähän vajaa kymmenenvuotiaana, jonka jälkeen sen ura jalostusoriina lähti lentoon.
ISÄNEMÄ Brys Rhona oli melko mitäänsanomattoman näköinen lempeä poni, jonka pääasiallinen elämäntehtävä harvinaisten sukuhaarojensa vuoksi oli toimia hyvänä emätammana jälkeläisilleen. Rhonalle käytettiin pääasiassa näyttäviä ja luonteittaitakin oreja ja se tiinehtyi hyvin. Tamma periytti jälkeläisilleen tasaista luonteenlaatua sekä ilosta tuikkivaa pilkettä silmäkulmaan ja hyvää ravia. Ensimmäisen kerran Rhona astutettiin kolmevuotiaana, jonka jälkeen se ratsukoulutettiin. Ratsun uraa neidille ei kuitenkaan lähdetty kokeilemaan, mutta kärryjen edessä Rhona toisinaan esiintyi show-kehissä. Vaikka Rhona meinasi välillä jäädä muiden ponien varjoon, oli sillä erityinen paikka kasvattajansa sydämessä. Tamma lopetettiin omalle kotilaitumelleen päivää vajaa 21-vuotiaana sen jätettyä jälkeensä kymmenen upeaa varsaa.
EMÄ Popkin Gwladysistä odotettiin.. No, siitä ei oikeastaan tiedetty, mitä odottaa, se kun oli vastakohtien yhdistelmä. Kultaista, aavistuksen enemmän emäänsä päin kulkevaa keskitietä toivottiin sormet ristissä. Ja kas, toivomukset osuivat jotakuinkin oikeaan. Gwladys on emänsä tapaan lehmänhermoinen, mutta se on perinyt isältään oman moottorin, jonka siivin poni tikitti nuorena kuin vanha Singeri konsanaan. Kaikkien onneksi Gwladys tasoittui iän myötä ja siitä tuli kerrassaan erinomainen lastenponi. Tamma kilpaili hyvällä menestyksellä niin esteillä kuin koulussakin ja teki monta pientä ratsastajaa onnelliseksi ruusukkeilla. Onnellinen se toki oli itsekin, sillä palkintona odotti aina porkkana taikka kaksi. Gwladys ei kuitenkaan ollut täysautomaatti, vaan keskittyi emänsä tavoin ruohotupsuihin, mikäli selässä oleva pieni ratsastaja sen salli. Tamma palkittiin näyttelyissä III-palkinnolla muutamaan kertaan ja se myös kantakirjattiin vastaavin arvosanoin. Epäonnekseen Gwladys oli melko huono tiinehtymään, mutta se sai silti elämänsä aikana kolme upeaa varsaa.
EMÄNISÄ Popkin Kendrickillä kulki sähköä suonissaan. Jo pienestä varsasta asti oli selvää, että Kendrick ei taivu muiden tahtoon eikä mielellään seisoskele paikoillaan. Harvalukuisia ovat ne päivät, jolloin ori olisi kulkenut koko päivän kaikilla neljällä jalalla. Ehkä se tiesi olevansa loppupeleissä melko pienikokoinen ja yritti saada lisäkorkeutta keulimalla. Kimo Kendrick oli aina valpas, tokkopa se nukkui silmäystäkään vaan sai ehkä energiansa ekologisesti auringosta. Oria ei annettu lasten käsiin, sillä se täysin vailla omantunnontuskia jyräsi pienemmät alleen. Kendrickin tulevaisuudelta kaavailtiin menestystä niin rataesteillä kuin kouluradoillakin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut täyttä hulluutta edes kokeilla laittaa pientä kuskia oriin selkään. Kendrick sai hyviä arvosteluja In-Hand-kehissä, se kun tosiaan näytti korkeine askeliensa ja tummanpuhuvan, hulmuavan harjansa ja häntänsä kanssa varsin komealta ilmestykseltä. Oria käytettiin harkiten jalostukseen, sillä sen luonteenlaadun ei toivottu periytyvän ihan näin voimakkaana eteenpäin. Jälkeläisiä Kendrick sai yhteensä 11, ja niistä suurimmalla osalla oli läpi elämänsä varaparistot takataskussaan.
EMÄNEMÄ Gittings Gwennol taasen oli lähestulkoon vastakohta Kendrickin energisyydelle. Gwennolilla kun ei oikeastaan koskaan ollut kiire juuri mihinkään. Paitsi tietenkin ruokakipolle ruoka-aikaan, mutta noin muuten Gwennol oli lehmänhermoilla varustettu aavistuksen itsepäinen laiskamato. Sanomattakin on selvää, että Gwennolin ja Kendrickin ensikohtaaminen ei sujunut kuin tanssi, sillä tamma katseli silmiään pyöritellen oriin höseltämistä. Gwennol myytiin kerran varsoneena nuorikkona pieneen Stud Popkiniin, jossa se sai emätamman roolinsa lisäksi toimittaa virkaa maailman luotettavimpana ratsastuskouluponina. Monet, monet lapset tamma kantoi selässään kuin kalleinta aarretta, joskin se itsepäisenä ja ahneena pysähtyi välillä ruohotupsujen ääreen nautiskelemaan. Turvassahan toki ne selässä istuneet ja julmetusti saappaillaan ponin kylkiä paukuttaneet pikkukirput olivat silloinkin, Gwennol ei jaksanut välittää moisesta hoputtamisesta. Näyttelymenestystä tammalle ei koskaan suotu, vaikka se kehissä kävikin. Gwennol oli ulkonäöltään aika tavanomainen mountainponi, joskin melko takakorkea.
jälkeläinen |
emä/isä |
saavutukset |
wm t. Vinhan Londona (s. 31.08.17 - rnvkkkm 117cm) |
Lynher London Queen |
- |
wm t. Pencalow Maisy (s. 13.09.17 - vkk 116cm) |
Berrywood Mouse |
KTK-II |
wm o. Vinhan Chesmu (s. 05.01.17 - m 119cm) |
Birkes Cupcake |
- |
wm o. Maldwyn Hymer (s. 29.01.18 - vkkkm 116cm) |
Machynnlleth Bridie |
Ch, KTK-II |
wm t. Bella Violetta KS (s. 09.09.18 - rnvkk 119cm) |
Annabella |
- |
wm t. Vinhan Baby Pink (s. 21.02.19, rnvkkpäis 115cm) |
Kidwelly Royal Blue |
KTK-III |
Welsh-kantakirjan heinäkuun 2017 kantakirjatilaisuus:
KTK-III
Welsh-laatuarvostelun marraskuun 2018 laatuarvostelutilaisuus:
6 + 8 + 5 + 22 + 5 = 46p. WVY-II
Esteratsastusjaoksen elokuun 2019 laatuarvostelutilaisuus:
6,5 + 35 + 20 + 20 + 15 = 96,5p. ERJ-II
KTK-III
Welsh-laatuarvostelun marraskuun 2018 laatuarvostelutilaisuus:
6 + 8 + 5 + 22 + 5 = 46p. WVY-II
Esteratsastusjaoksen elokuun 2019 laatuarvostelutilaisuus:
6,5 + 35 + 20 + 20 + 15 = 96,5p. ERJ-II
30.07.2016 - Match Show: ponioriit - Adinan ponitila - PUN1
09.05.2017 - NJ: ponioriit - Haavelaakso - irtoSERT
09.05.2017 - NJ: ponioriit - Haavelaakso - irtoSERT
VWY-Cup-sijoitukset
15.09.2018 - VWY-Cup - re 80cm - 4/35
15.09.2018 - VWY-Cup - re 80cm - 4/35
ERJ - sijoituksia 40, joista voittoja 7
03.01.2017 - ERJ - 80cm - Coedwig Welsh - 1/11
04.01.2017 - ERJ - 80cm - Coedwig Welsh - 2/11 08.01.2017 - ERJ - 80cm - Coedwig Welsh - 1/11 24.01.2017 - ERJ - 80cm - Romilly - 3/46 25.01.2017 - ERJ - 80cm - Romilly - 1/46 07.03.2017 - ERJ - 80cm - Hengenvaara - 1/50 08.03.2017 - ERJ - 80cm - Hengenvaara - 2/50 11.03.2017 - ERJ - 80cm - Hengenvaara - 3/50 15.03.2017 - ERJ - 70cm - Kilpailukeskus Stewart - 7/60 16.03.2017 - ERJ - 80cm - Hengenvaara - 4/50 20.03.2017 - ERJ - 70cm - Kilpailukeskus Stewart - 4/60 23.03.2017 - ERJ - 80cm - Kilpailukeskus Stewart - 3/30 24.03.2017 - ERJ - 80cm - Hengenvaara - 6/50 25.03.2017 - ERJ - 80cm - Kilpailukeskus Stewart - 5/30 28.03.2017 - ERJ - 80cm - Kilpailukeskus Stewart - 5/30 01.05.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 2/30 05.05.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 5/30 11.05.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 2/30 16.05.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 4/30 28.09.2017 - ERJ - 80cm - Maanan suomenhevoset - 2/50 |
01.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 1/50
02.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 1/50 03.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 5/50 10.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 3/50 16.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 6/50 17.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 1/50 18.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 3/50 20.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 3/50 26.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 3/50 27.12.2017 - ERJ - 80cm - Koistila - 5/50 11.01.2018 - ERJ - 80cm - Ratsutalli Lilja - 2/30 14.01.2018 - ERJ - 80cm - Ratsutalli Lilja - 3/30 05.01.2018 - ERJ - 80cm - Coedwig Welsh - 3/9 19.07.2019 - ERJ - 80cm - Tiiron Ratsutalli - 2/40 22.07.2019 - ERJ - 80cm - Tiiron Ratsutalli - 4/40 05.08.2019 - ERJ - 80cm - Hiivurin Suomenhevoset - 6/50 06.08.2019 - ERJ - 80cm - Hiivurin Suomenhevoset - 7/50 13.08.2019 - ERJ - 80cm - Hiivurin Suomenhevoset - 6/50 27.08.2019 - ERJ - 80cm - Hiivurin Suomenhevoset - 7/50 30.08.2019 - ERJ - 80cm - Hiivurin Suomenhevoset - 2/50 |
KRJ - sijoituksia 31, voittoja 4
11.07.2016 - KRJ - Helppo C - Cadogan Ponies - 5/27
17.07.2016 - KRJ - Helppo C - Cadogan Ponies - 4/27 18.07.2016 - KRJ - Helppo C - Cadogan Ponies - 1/27 24.07.2016 - KRJ - Helppo C - Cadogan Ponies - 3/27 02.08.2016 - KRJ - He C - Kilpailukeskus Stewart - 3/30 06.08.2016 - KRJ - He C - Kilpailukeskus Stewart - 5/30 12.10.2016 - KRJ - Helppo C - Koistila - 2/40 19.10.2016 - KRJ - Helppo C - Koistila - 2/40 04.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 1/27 02.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 5/40 16.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 5/40 21.01.2017 - KRJ - Helppo B - Romilly - 4/80 11.03.2017 - KRJ - Helppo B - Eelinniemi - 10/100 17.03.2017 - KRJ - Helppo B - Eelinniemi - 9/100 19.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fjellgård - 2/100 27.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 2/40 28.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 6/40 23.06.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 3/40 04.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Loitsulähde - 2/50 05.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Loitsulähde - 5/50 11.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Kastanjapolku - 7/50 |
12.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Loitsulähde - 5/50
15.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Kastanjapolku - 6/50 16.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Cefnmoor - 3/50 17.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Kastanjapolku - 1/50 18.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Loitsulähde - 1/50 24.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Kastanjapolku - 7/50 30.05.2018 - KRJ - K.N. Special - Kastanjapolku - 5/50 19.07.2018 - KRJ - Helppo B - Daelwyn - 2/40 21.07.2018 - KRJ - Helppo B - Daelwyn - 6/40 23.09.2018 - KRJ - Helppo B - Ristikallio - 2/40 27.09.2018 - KRJ - Helppo B - Ristikallio - 5/40 |
17. kesäkuuta 2016, päiväkirjamerkintä |
kirjoittanut Elli L.
|
Hyppönen saapui taloon. Tai talliin, ei se sentään vanhaan rintamamiestaloon muuttanut kahden ihmisen ja kahden tanskandogin seuraksi. Hyppönen asteli trailerista itsevarmasti, mutta selkeästi matkasta hieman väsähtäneenä. Se silmäili rauhallisesti pihaa, näytti ehkä hieman pettyneeltä siitä, ettei saavuttukaan show-kehään, vaan ihan tavalliselle suomalaiselle tallille. Sitten Hyppönen kajautti ilmoille sen sortin saapumisilmoituksen, että korvissa soi vieläkin. Kyllä voikin pienestä kullankeltaisesta ponista lähteäkin niin julmetun kimeä ääni! Ja samantien alkoi Hyppös-show. Se ravasi riimunvarren verran ympärilläni, kun talutin sitä kohti vapaana olevaa tarhaa. Hei vaan kauniit leidit, se tuntui huikkaavan muihin tarhoihin. Päivän ainoa aurinkoinen hetki oli juuri päättymässä, kun sain tanssahtelevan Hyppösen sähkölankojen sisäpuolelle. Kaatosade toivotti pikkumiehen tervetulleeksi Suomeen. Toisaalta oriin olo näytti varsin kotoisalta sen mutustaessa sateesta lötkööntyneitä heiniään välillä kuikuillen tallipihan menoa. Onhan se kotoisin sateisina tunnetuilta Brittein saarilta.
8. tammikuuta 2017, päiväkirjamerkintä |
kirjoittanut Elli L.
|
Hyppönen on osoittautunut melkoiseksi monitoimiponiksi - se on pitänyt kärkisijaa mountainponien estecupissa Coedwig Welshin Welsh mountain -viikolla ja hiljaksiin tein siitä myös show-ponin Show Pony Circuitin kilpailuihin. Itseasiassa tänään selviää, saako Hyppönen pidettyä kärkisijansa vielä finaalissakin, pidetään peukkuja! Show-ponin ura on lähtenyt myös ihan kivasti käyntiin, vaikka useimmiten Hyppönen ei olekaan ollut kärkikahinoissa mukana, vaan sijoittunut kahdenkymmenen parhaan joukkoon. No, saahan siitäkin ruusukkeen ja pisteitä arvonimijahtia ajatellen, mutta tuntuu ne sijoitukset silti vaan vähän paremmalta. Nyt Hyppöskä yllättikin Swift M&M Show'ssa sijoittuen omassa luokassaan - Open Class M&M In-Hand, oriit&ruunat - Class Reserve Championiksi! Eli siis suomeksi sanottuna toiseksi! Sitä myöten Hyppönen sai myös tarpeeksi pisteitä kerättyään tittelikseen Novice In-Hand Show Pony. Kyllähän minä tiesin, että tässä ponissa on Show-ponin vikaa jo silloin katsellessani Hyppösen liikettä videota. Näkee kyllä, missä sen sukujuuret ovat - syvällä show-ponien luvatussa maassa tietenkin.
9. tammikuuta 2017, päiväkirjamerkintä |
kirjoittanut Elli L.
|
No ohhoh. Olipahan melkoinen Welsh Mountain -viikko Coedwig Welshissä. Vaikka Hyppösen kanssa ei ollakaan startattu yhden yhtä esteluokkaa sen elämän aikan, ilmoitin sen estecupiin. Korkeutena oli 80cm, jota tämän ketterän herrasmiehen kanssa onkin kotikentällä hypätty oikein hyvällä menestyksellä. Hyppiskä kun tuntuu ihan liitelevän esteiden yli pudottamatta juuri koskaan mitään. Ori tosissaan rakastaa hyppäämistä, ja jotenkin uskalsin luottaa siihen. Ja onneksi uskalsin! Hyppönen oli aivan liekeissä radalla kaikkina kolmena päivänä. Ensimmäisenä päivänä se voitti oman luokkansa. Toisena päivänä Hyppönen sijoittui toiseksi, jonka ansiosta piste-ero muihin ratsukoihin kasvoi entisestään. Finaalipäivänä jännitys oli lähes käsinkosketeltavaa koko kisa-alueella. Hyppönen ja etenkin sen ratsastaja tiesivät tasan mitä olivat tekemässä, eikä kumpikaan hermoillut yhtään vaan keskitty täysillä suoritukseen. Allekirjoittanut itse melkein repi hiuksensa päästä silkasta jännityksestä seuratessaan kaksikon kulkua radalla. Este esteeltä jännitys kasvoi, kunnes viimeisen esteen jälkeen koko yleisö alkoi hurrata. Hyppönen oli suorittanut koko radan puhtaasti, vaikka se oli kaikista cupin radoista ehdottomasti haastavin ja teknisin. Ori sijoittui ensimmäiseksi ja kasvatti pottiaan kymmeneen pisteeseen, jolloin piste-eroa seuraavana olevaan tuli jo kuusi pistettä! Hyppönen palkittiin koko estecupin voittajana ja sai palkinnoksi muhkean pokaalin ja tietenkin valtavasti rapsutuksia.
2. tammikuuta 2018, estevalmennus |
kirjoittanut Omppu
|
Coedwig Welshin järjestämän Welsh Mountain-viikon tiistaipäivä kului estevalmennuksen parissa. Valmennus aloitettiin ravailemalla rennossa muodossa ympäri kenttää tehden paljon ympyröitä sekä siirtymiä askellajin sisällä, jotta ponit olisivat vetreinä, kuulolla ja takajalat aktiivisina. Kun tätä harjoitusta oli tehty huolellisesti molempiin suuntiin, saivat ratsastajat keräillä poneja hieman lyhyempään muotoon ja tulla jatkuvaa lävistäjäkuviota. Molemmilla lävistäjillä oli kaksi puomia, ja nämä neljä puomia muodostivat ikään kuin neliön. Puomien päät eivät kuitenkaan olleet kiinni toisistaan, vaan sen verran etäällä, että ponit saivat vaivatta mahdutettua yhden laukka-askeleen puomien väliin. Puomeja tultiin ensin ravissa, ja vasta hieman myöhemmin myös laukassa. Kun puomit mentiin laukassa, pyrittiin laukka vaihtamaan nopeasti ravin kautta puomin jälkeen, mikäli poni ei osannut sitä puomin päällä vaihtaa.
Ratsukot saivat huilia vapain ohjin käynnissä sillä välin, kun nostelin puomisarjojen ensimmäiset puomit ristikoiksi ja jälkimmäiset noin 40-senttisiksi esteiksi, joista toinen oli pysty ja toinen okseri. Pysyimme edelleen jatkuvalla lävistäjäkuviolla, ja tehtävää tultiin aluksi kaikki yhtä aikaa, päädyssä sai tehdä tarvittaessa ympyröitä. Sarjoille tultiin ravissa, ristikolta nostettiin laukka, ja sarjan seuraavan osan päällä vaihdettiin laukka. Jonkin ajan kuluttua ristikot nostettiin pystyiksi, ja tehtävää alettiin tulla yksitellen kokonaan laukassa. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat 60-senttisiä, kaikkien tultua harjoituksen tämän korkuisena nostettiin esteet ensin 70 senttiin ja lopuksi jälkimmäiset esteet olivat 80 senttimetriä korkeita. Sitten ratsukot saivat ravailla loppuravit rennossa muodossa, mutta työskentelimme edelleen tehden hieman käyntisiirtymiä.
(Esimerkkikuva puomeista/esteistä lävistäjätehtävällä, puomit olivat tässä valmennuksessa tietenkin hieman kauempana toisistaan kuin esimerkissä, joka on edellisvuoden kouluvalmennuksesta.)
Elli L. - Danau Hywel: Poni hyppäsi hyvällä ilmavaralla kaikista esteistä, ja intoilua näkyi muillakin tavoin. Oikein oivalla luonteella varustettu poni, laukka saisi pysyä aktiivisempana myös pienenä.
Ratsukot saivat huilia vapain ohjin käynnissä sillä välin, kun nostelin puomisarjojen ensimmäiset puomit ristikoiksi ja jälkimmäiset noin 40-senttisiksi esteiksi, joista toinen oli pysty ja toinen okseri. Pysyimme edelleen jatkuvalla lävistäjäkuviolla, ja tehtävää tultiin aluksi kaikki yhtä aikaa, päädyssä sai tehdä tarvittaessa ympyröitä. Sarjoille tultiin ravissa, ristikolta nostettiin laukka, ja sarjan seuraavan osan päällä vaihdettiin laukka. Jonkin ajan kuluttua ristikot nostettiin pystyiksi, ja tehtävää alettiin tulla yksitellen kokonaan laukassa. Ensimmäisellä kierroksella esteet olivat 60-senttisiä, kaikkien tultua harjoituksen tämän korkuisena nostettiin esteet ensin 70 senttiin ja lopuksi jälkimmäiset esteet olivat 80 senttimetriä korkeita. Sitten ratsukot saivat ravailla loppuravit rennossa muodossa, mutta työskentelimme edelleen tehden hieman käyntisiirtymiä.
(Esimerkkikuva puomeista/esteistä lävistäjätehtävällä, puomit olivat tässä valmennuksessa tietenkin hieman kauempana toisistaan kuin esimerkissä, joka on edellisvuoden kouluvalmennuksesta.)
Elli L. - Danau Hywel: Poni hyppäsi hyvällä ilmavaralla kaikista esteistä, ja intoilua näkyi muillakin tavoin. Oikein oivalla luonteella varustettu poni, laukka saisi pysyä aktiivisempana myös pienenä.
7. tammikuuta 2018, päiväkirjamerkintä |
kirjoittanut Elli L.
|
Paljon on vuoden aikana tapahtunu, mutta yksi asia ei näemmä tunnu muuttuvan. Tämä ori on yksi tallin parhaimpia esteponeja vuodesta toiseen. Hyppösen kanssa osallistuttiin jälleen Coedwig Welshin järjestämään Welsh Mountain -viikon estecupiin, jossa viime vuonna tulikin koko cupin voitto. Ensimmäisenä estecupin päivänä kilpailtiin kahdeksaatoista muuta ponia vastaan 70cm luokassa. Meiltä oli mukana myös oriit KW Caradoc, Vinhan Basil sekä tamma Vinhan Sally, mutta myönnettäköön, että isoimmat odotukset olivat juuri Hyppöstä kohtaan. Se on kuitenkin vuoden aikana ollut melkoinen suorittaja estekentillä. Hyppönen oli ensimmäisenä kisapäivänä yllättävän jännittynyt, eikä se suoriutunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla. Hyppösen ratsastaja oli myös varsin jännittynyt, joten kahden viulunkielen yhteistyö ei sujunut ihan toivotulla tavalla. Lopputulemana oli kuitenkin kuudes sija, joten aivan metsään ei siltikään menty, vaan Hyppönen löysi jännityksenkin keskellä sisäisen suorittajansa. Seuraavana päivänä tasoa nostettiin ja finaali kilpailtiin 80cm luokassa. Hyppönen ratsastajineen oli löytänyt yhteisen vireen ja he suorittivat radan täysin puhtaasti. Tuloksena oli kolmas sija puhtaalla radalla, ja koko cupin toinen sija. Hyvä Hyppönen!
12. toukokuuta 2018, estevalmennus |
kirjoittanut Sonja
|
Olin pitkästä aikaa kotona rakkaassa kotimaassani Suomessa, joten luvassa oli luonnollisesti myös runsain mitoin valmennuksia vanhoille ja uusillekin tutuille. Olin viimeksi pitänyt kunnollisen yksityisen estevalmennuksen viime vuoden puolella, joten hieman jännitti, miten tämä tästä nyt lähtisi. Aurinko hyväili kesäistä maaseutua, joten olimme Hillan kanssa sopineet valmennuksen aikaiseen aamupäivään, ettei keskipäivän helle turhaan lannistaisi menoa. Nainen lämmitteli upeassa kesäkarvassaan kiiltävää wA-oriaan Hyppöstä kentällä ja aloin raahaamaan esteitä kentälle.
Olin valinnut päivän teemaksi kunnollisten ratojen sijaan jumppasarjat ja askelmäärien tarkan säätelyn. Aloitimme hyvin yksinkertaisella in-and-out sarjalla, joka koostui viidestä kavaletista. Hyppönen oli todella innokkaalla tuulella, eikä sen laukan säätelystä meinannut aluksi tulla mitään. Poni teki vekkuleita ratkaisuja kesken matkan tajutessaan, etteivät sen vikkelästi kiitävät koivet mahtuisikaan sen itse valitsemaan koloon. Hilla oli vaikeuksissa, kun ori muutamaan kertaan loikkasi ohi, muutaman kerran taas suoraan kahden kavaletin yli. Lopulta Hyppönen kuitenkin hieman rauhoittui ja tajusi harjoituksen idean. Tämän jälkeen jumppasarja sujuikin aivan loistavasti molempiin suuntiin.
Jatkoimme tämän jälkeen kahden esteen linjalla. Olin kokeneempi hevosten valmentamisessa, joten oikeiden etäisyyksien neuvominen ja hakeminen näin pienelle ponille oli hieman vaikeampaan, mutta hetken säätämiseen jälkeen päästiin kunnolla tehtävän pariin. Ensin kokeiltiin vain yksinkertaisesti, kuinka montaa askelta Hyppönen itse tällaiselle välille tarjoaa. Ori meni linjan juuri sopivasti viidellä laukka-askeleella. Siitä lähdettiin sitten välillä hakemaan neljää, välillä kuutta askelta. Hyppönen pidensi paremmin kuin lyhensi. Alkuun tuli paljon viittä ja puolta askelta, mutta lopulta saatiin myös se kuusi sinne välille. Tähän oli hyvä lopettaa, ratsukko oli jo sen verran hiessä ja aurinko alkoi lähestyä uhkaavasti huippuaan. Hyvää työskentelyä molemmilla ja kerrassaan ihastuttava poniori!
Olin valinnut päivän teemaksi kunnollisten ratojen sijaan jumppasarjat ja askelmäärien tarkan säätelyn. Aloitimme hyvin yksinkertaisella in-and-out sarjalla, joka koostui viidestä kavaletista. Hyppönen oli todella innokkaalla tuulella, eikä sen laukan säätelystä meinannut aluksi tulla mitään. Poni teki vekkuleita ratkaisuja kesken matkan tajutessaan, etteivät sen vikkelästi kiitävät koivet mahtuisikaan sen itse valitsemaan koloon. Hilla oli vaikeuksissa, kun ori muutamaan kertaan loikkasi ohi, muutaman kerran taas suoraan kahden kavaletin yli. Lopulta Hyppönen kuitenkin hieman rauhoittui ja tajusi harjoituksen idean. Tämän jälkeen jumppasarja sujuikin aivan loistavasti molempiin suuntiin.
Jatkoimme tämän jälkeen kahden esteen linjalla. Olin kokeneempi hevosten valmentamisessa, joten oikeiden etäisyyksien neuvominen ja hakeminen näin pienelle ponille oli hieman vaikeampaan, mutta hetken säätämiseen jälkeen päästiin kunnolla tehtävän pariin. Ensin kokeiltiin vain yksinkertaisesti, kuinka montaa askelta Hyppönen itse tällaiselle välille tarjoaa. Ori meni linjan juuri sopivasti viidellä laukka-askeleella. Siitä lähdettiin sitten välillä hakemaan neljää, välillä kuutta askelta. Hyppönen pidensi paremmin kuin lyhensi. Alkuun tuli paljon viittä ja puolta askelta, mutta lopulta saatiin myös se kuusi sinne välille. Tähän oli hyvä lopettaa, ratsukko oli jo sen verran hiessä ja aurinko alkoi lähestyä uhkaavasti huippuaan. Hyvää työskentelyä molemmilla ja kerrassaan ihastuttava poniori!
Danau Hywel on virtuaalihevonen.
Kaikki tekstit ovat Elli L.:n käsialaa, ellei toisin mainita. Ethän kopioi.
Kaikki tekstit ovat Elli L.:n käsialaa, ellei toisin mainita. Ethän kopioi.