Corwen Maximus
KTK-III, VWY-III, KRJ-I
26. heinäkuuta 2014 - 15. kesäkuuta 2019
Perustiedot
|
|
Historia ja luonnekuvaus
Corwen Maximuksen tulo Vinhakulmaan toiseksi tuontioriiksi Turon rinnalle ei käynyt ihan kädenkäänteessä. Sopivaa oria etsittiin likimain kissojen ja koirien kanssa pitkin Brittein hevosmyyntipalstoja, osan myyjiin olin yhteyksissäkin. Mikään ei kuitenkaan tuntunut siltä oikealta ponilta, tulevaisuuden näyttelytähdeltä ja hyvätapaiselta ratsulta. Kyllä en oikein edes osaa sanoa, kuinka me sitten päädyttiin Corwen Maximukseen eli tällä pitäjällä myös Simona tunnettuun poniin. Kaiketi oriin kasvattaja oli taitava myyntipuheissaan ja osasi näyttää juuri oikeat videot oriin liikkeistä sekä lisätä juuri oikeat kuvat myynti-ilmoitukseen. Pitkän linjan kasvattaja tiesi toki hyvin, mistä naruista vetää. Ja pitkistä linjoista oriin suku koostuu, sen kaikki kolme edeltävää sukupolvea ovat Stud Corwen kasvatuksen tuotoksia.
Näyttelytähteä etsittiin ja Simo-poika saatiin. Olisihan se toki pitänyt ymmärtää, että ei kasvattaja myy näin pitkälinjaista ponia, jos se olisi kerta kaikkiaan upea kaikin puolin. Ihan komiahan tuo on - omalla tavallaan - muttei siitä koskaan tullut ruusukehaita. Simo on muodoiltaan kovin maskuliininen ja taitaa sillä muutenkin virrata kropassaan vähän turhan paljon testosteronia. Se on pyöreärunkoinen, korkeaperäinen ja notkoselkäinen. Ihan kiva, muttei kuitenkaan ihan sitä mitä haettiin. Vaikka onhan se kaikista oikuistaan huolimatta rakas ja yllättävän hyvä periyttäjä: kolme Simon jälkeläistä on kantakirjattu II-palkinnolla.
Kun Simo asteli trailerista tallin pihaan, oli jo ensihetkistä asti selvää, että tämän ukkelin kanssa saatetaan joutua vaikeuksiin. Eivätkä ennustukset ihan päin honkia menneet, sillä Simpan kanssa sattuu ja tapahtuu. Se on uskomaton kahlekuningas, joka on tullut aidoista läpi niin monta kertaa, ettei riitä sormet laskuihin. Tätä nykyä Simo tarhaileekin korkeissa lankkuaidoissa, joiden alla kulkee sähköpaimen - eipähän pääse ori yli eikä ali.
Simolla, kun on niin hemmetin kova tarve olla esillä. Ori tuntuu hengittävän muiden ihailevista katseista. Totta puhuen katseiden ei aina tarvitse olla edes ihailevia, kunha joku edes päin mulkaisee niin Simo tuntee olevansa elossa. Pääsääntöisesti karkureissujen päätteeksi Simo löytyy aina tammatarhan edestä pörhistelemästä, ihan sama vaikka neideiltä tulisi kaviota aidan läpi. Esiintymisen tarpeestaan johtuen Simo on kyllä kelpo esitettävä näyttelyissä, se kun syttyy ihan tuleen ravatessaan ponnekkaasti ympäri kehää.
Kouluratsuna Simo on ihan passeli ja sillä on yllättävän näyttävät liikkeet. Työmotivaatio vain ei ole aina ihan huipussaan, Simoa kun useimmiten kiinnostaisivat tammat kilometrin päästäkin enemmän kuin kentällä kiertely. Ratsastajan on tosissaan tehtävä töitä, jotta Simo unohtaa leidien perään haikailun. Eivätkä leidit varmasti kokonaan ikinä poistukaan Simon kaltaisen pelimiehen mielestä. Puolivaloilla työskennellessäänkin Simo on kyllä varsin komia ilmestys - tuohan likoista uneksiminen herraan tiettyä ryhdikkyyttä vähän lisää. Täydellä sydämellään hommassa mukana ollessaan Simon karisma sen kuin kasvaa. Mikään automaattivaihteinen Simo ei missään nimessä ole, vaikka se jättäisikin neitokaiset ajatuksissaan taka-alalle. Se on melko laiska käyttämään selkäänsä kunnolla, mikä vaatii ratsastajalta tietoa ja taitoa ratsastaa oria oikein.
Ja esteillä sitten taas.. No. Simo kuumenee. Ja kuumenee. Ja ollessaan kuuma kuin hellankoukku (jota Simo muuten on mielestään aina ja ikuistesti) Simo ei ole kovin mukava ratsu. Kylmähermoista kuskia tarvitaan ja ehkäpä sangollinen pikaliimaa takapuolen ja satulan väliin, sillä Simon korkea peräpää tuppaa lentämään ilmaan melkoisen napakasti. Lisäksi ori myös pyrkii kaahailemaan, mutta se on hallittavissa ennakoinnilla ja määrätietoisilla otteilla. Simo ei ole sillä tavalla älykäs esteponi, että se osaisi itse katsoa askeliaan tai hyppykorkeutta - Simon motto kun on kovaa ja korkealta. Esteiden yli liidellessään Simo näyttää lentävältä lihapullalta tai pikemminkin lumipallolta valkoisen värinsä vuoksi. Sen hyppytyyli ei ole mitenkään järin taloudellinen, sillä Simo nipistää lyhyet jalkansa pyöreää vatsaansa vasten ja hyppää aina vähän turhan korkealta puomien yli. Pääsääntöisesti puomit kyllä pysyvät ylhäällä - mutta ratsastaja löytää itsensä usein hiekkaa maistelemasta.
Näyttelytähteä etsittiin ja Simo-poika saatiin. Olisihan se toki pitänyt ymmärtää, että ei kasvattaja myy näin pitkälinjaista ponia, jos se olisi kerta kaikkiaan upea kaikin puolin. Ihan komiahan tuo on - omalla tavallaan - muttei siitä koskaan tullut ruusukehaita. Simo on muodoiltaan kovin maskuliininen ja taitaa sillä muutenkin virrata kropassaan vähän turhan paljon testosteronia. Se on pyöreärunkoinen, korkeaperäinen ja notkoselkäinen. Ihan kiva, muttei kuitenkaan ihan sitä mitä haettiin. Vaikka onhan se kaikista oikuistaan huolimatta rakas ja yllättävän hyvä periyttäjä: kolme Simon jälkeläistä on kantakirjattu II-palkinnolla.
Kun Simo asteli trailerista tallin pihaan, oli jo ensihetkistä asti selvää, että tämän ukkelin kanssa saatetaan joutua vaikeuksiin. Eivätkä ennustukset ihan päin honkia menneet, sillä Simpan kanssa sattuu ja tapahtuu. Se on uskomaton kahlekuningas, joka on tullut aidoista läpi niin monta kertaa, ettei riitä sormet laskuihin. Tätä nykyä Simo tarhaileekin korkeissa lankkuaidoissa, joiden alla kulkee sähköpaimen - eipähän pääse ori yli eikä ali.
Simolla, kun on niin hemmetin kova tarve olla esillä. Ori tuntuu hengittävän muiden ihailevista katseista. Totta puhuen katseiden ei aina tarvitse olla edes ihailevia, kunha joku edes päin mulkaisee niin Simo tuntee olevansa elossa. Pääsääntöisesti karkureissujen päätteeksi Simo löytyy aina tammatarhan edestä pörhistelemästä, ihan sama vaikka neideiltä tulisi kaviota aidan läpi. Esiintymisen tarpeestaan johtuen Simo on kyllä kelpo esitettävä näyttelyissä, se kun syttyy ihan tuleen ravatessaan ponnekkaasti ympäri kehää.
Kouluratsuna Simo on ihan passeli ja sillä on yllättävän näyttävät liikkeet. Työmotivaatio vain ei ole aina ihan huipussaan, Simoa kun useimmiten kiinnostaisivat tammat kilometrin päästäkin enemmän kuin kentällä kiertely. Ratsastajan on tosissaan tehtävä töitä, jotta Simo unohtaa leidien perään haikailun. Eivätkä leidit varmasti kokonaan ikinä poistukaan Simon kaltaisen pelimiehen mielestä. Puolivaloilla työskennellessäänkin Simo on kyllä varsin komia ilmestys - tuohan likoista uneksiminen herraan tiettyä ryhdikkyyttä vähän lisää. Täydellä sydämellään hommassa mukana ollessaan Simon karisma sen kuin kasvaa. Mikään automaattivaihteinen Simo ei missään nimessä ole, vaikka se jättäisikin neitokaiset ajatuksissaan taka-alalle. Se on melko laiska käyttämään selkäänsä kunnolla, mikä vaatii ratsastajalta tietoa ja taitoa ratsastaa oria oikein.
Ja esteillä sitten taas.. No. Simo kuumenee. Ja kuumenee. Ja ollessaan kuuma kuin hellankoukku (jota Simo muuten on mielestään aina ja ikuistesti) Simo ei ole kovin mukava ratsu. Kylmähermoista kuskia tarvitaan ja ehkäpä sangollinen pikaliimaa takapuolen ja satulan väliin, sillä Simon korkea peräpää tuppaa lentämään ilmaan melkoisen napakasti. Lisäksi ori myös pyrkii kaahailemaan, mutta se on hallittavissa ennakoinnilla ja määrätietoisilla otteilla. Simo ei ole sillä tavalla älykäs esteponi, että se osaisi itse katsoa askeliaan tai hyppykorkeutta - Simon motto kun on kovaa ja korkealta. Esteiden yli liidellessään Simo näyttää lentävältä lihapullalta tai pikemminkin lumipallolta valkoisen värinsä vuoksi. Sen hyppytyyli ei ole mitenkään järin taloudellinen, sillä Simo nipistää lyhyet jalkansa pyöreää vatsaansa vasten ja hyppää aina vähän turhan korkealta puomien yli. Pääsääntöisesti puomit kyllä pysyvät ylhäällä - mutta ratsastaja löytää itsensä usein hiekkaa maistelemasta.
Sukutaulu ja jälkeläiset
Isälinja: evm
Emälinja: evm
Emälinja: evm
|
ISÄ Corwen Super Stanley
wm ruunivoikonpäistärikönkimo 121cm ei virtuaalimaailmassa |
|
|
EMÄ Corwen Maxine
wm ruunikonkimo 118cm ei virtuaalimaailmassa |
|
SUKUSELVITYS
© VRL-13152
I -- Corwen Super Stanley oli kauniin värinen poni ori, jolla ei luonnetta puuttunut. Ori oli tunnettu pörheilystään ja perseilystään varsinkin tammojen keskuudessa. Valitettavasti pörheily ei useinkaan ollut orin eduksi. Ratsuna ori oli kuitenkin varsin alistuva ja varsin näppärä. Esteille siitä ei ollut, mutta kouluradoilla se näytti jykevää kaarevaa kaulaansa ja liidokkaita askeliaan. Siitosorina ei se ollut kovinkaan suosittu sukunsa puolesta, mutta ne jotka sen kerrankin näkivät kilpakentillä tiesivät, että tästä orista saisin todella näppärän varsan ainakin oikeanlaisella tammalla. Ori astutti muutaman tamman kunnes siirtyi eläkkeelle.
II -- Corwen Dr. Cool oli nimensä mukaisesti todella ‘‘siisti’’ ori. Kaunis väritys, komea lihaksikas runko ja tuuhea harja olivat edukseen. Luonteeltaan ori oli lempeä ja loppujen lopuksi oikea halinalle. Ratsuna se oli unelma ihan kelle tahansa, sillä orilla riitti kapasiteettiä niin esteille kuin sileällekkin. Kaikesta komeudesta ja luonteenrikkaudestaan huolimatta ori ruunattiin varhain eikä siitä jäänyt kuin muutama jälkeläinen.
IE -- Corwen Missie May ei eronnut muista tammoista juurikaan. Se oli varsin perinteinen ratsu. Hieman jääräpäinen ja tammamainen, eikä siitä monikaan tykännyt. Rakenteeltaan tamma ei myöskään ollut ihan kantakirjauskelpoinen, mutta silti saatiin siitäkin näppärä peli tomakalle ratsastajalle pienille esteille. Tamma kuitenkin alkoi kärsiä kinnerpatista, joka ei tuntunut parantuvan joten se siirtyi siitokseen. Tamma menehtyi äkilliseen ähkyyn ensimmäisen varsansa jälkeen.
E -- Corwen Maxine oli varsin hienosta suvusta tullut tamma, jolle oli luvassa kirkas tulevaisuus. Tuon isä oli kantakirjattu ja palkittu useasti hyvillä palkinnoilla eikä emässäkään ollut valitettavaa. Maxine myytiin hyvällä hinnalla welsh-poneja kasvattavalle tallille, jossa se ratsukoulutettiin. Se tuottikin tulosta ja pian pihassa oli ruusukehai, joka oli luonteeltaan täysi kymppi. Ratsastaessa se oli alistuva, mutta toimi hyvin omalla moottorilla. Se omasi kauniit ja korkeat liikkeet. Menestys oli taattu ja muutaman vuoden tamma kisasikin hyvällä menestyksellä. Hyvän uran jälkeen tamma siirtyi eläkkeelle ja elikin vielä useampia vuosia synnyttäen kauniita ja potentiaalisia varsoja.
EI -- Corwen Blackberry oli suorastaan taianomainen ori. Pikimustana syntynyt ori kimoutui aikuistuttuaan, mutta sen lumoava ulkomuoto ei kadonnut. Jykevä kaula ja kaunis pää olivat pian kaikkien welsh-poni kasvattajien suosiossa. Kantakirjaustilaisuudessakaan ei oltu eri mieltä vaan ori palkittiin parhaimmilla mahdollisilla tuloksilla. Ratsunakaan siinä ei ollut moitittavaa, sillä se omasi upean muodon ja mukaansa vievät askellajit. Blackberry astutti useita tammoja kunnes siirtyi hyvin ansaitulle eläkkeelle.
EE -- Corwen Maxima oli hyvästä suvusta tuleva kaunis punaruunikko tamma. Erikoisia se ei osannut, mutta potentiaalia siltä löytyi. Tamma ei koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan, sillä se siirtyi jo varhain jalostuskäyttöön sen omistajan, että kasvattajan toiveesta. Tammalle etsittiin parhaimmat mahdolliset orit ja se varsoi muutaman varsan ennen kuin sen omistaja joutui pakkomyymään sen pois uudelle omistajalle.
© VRL-13152
I -- Corwen Super Stanley oli kauniin värinen poni ori, jolla ei luonnetta puuttunut. Ori oli tunnettu pörheilystään ja perseilystään varsinkin tammojen keskuudessa. Valitettavasti pörheily ei useinkaan ollut orin eduksi. Ratsuna ori oli kuitenkin varsin alistuva ja varsin näppärä. Esteille siitä ei ollut, mutta kouluradoilla se näytti jykevää kaarevaa kaulaansa ja liidokkaita askeliaan. Siitosorina ei se ollut kovinkaan suosittu sukunsa puolesta, mutta ne jotka sen kerrankin näkivät kilpakentillä tiesivät, että tästä orista saisin todella näppärän varsan ainakin oikeanlaisella tammalla. Ori astutti muutaman tamman kunnes siirtyi eläkkeelle.
II -- Corwen Dr. Cool oli nimensä mukaisesti todella ‘‘siisti’’ ori. Kaunis väritys, komea lihaksikas runko ja tuuhea harja olivat edukseen. Luonteeltaan ori oli lempeä ja loppujen lopuksi oikea halinalle. Ratsuna se oli unelma ihan kelle tahansa, sillä orilla riitti kapasiteettiä niin esteille kuin sileällekkin. Kaikesta komeudesta ja luonteenrikkaudestaan huolimatta ori ruunattiin varhain eikä siitä jäänyt kuin muutama jälkeläinen.
IE -- Corwen Missie May ei eronnut muista tammoista juurikaan. Se oli varsin perinteinen ratsu. Hieman jääräpäinen ja tammamainen, eikä siitä monikaan tykännyt. Rakenteeltaan tamma ei myöskään ollut ihan kantakirjauskelpoinen, mutta silti saatiin siitäkin näppärä peli tomakalle ratsastajalle pienille esteille. Tamma kuitenkin alkoi kärsiä kinnerpatista, joka ei tuntunut parantuvan joten se siirtyi siitokseen. Tamma menehtyi äkilliseen ähkyyn ensimmäisen varsansa jälkeen.
E -- Corwen Maxine oli varsin hienosta suvusta tullut tamma, jolle oli luvassa kirkas tulevaisuus. Tuon isä oli kantakirjattu ja palkittu useasti hyvillä palkinnoilla eikä emässäkään ollut valitettavaa. Maxine myytiin hyvällä hinnalla welsh-poneja kasvattavalle tallille, jossa se ratsukoulutettiin. Se tuottikin tulosta ja pian pihassa oli ruusukehai, joka oli luonteeltaan täysi kymppi. Ratsastaessa se oli alistuva, mutta toimi hyvin omalla moottorilla. Se omasi kauniit ja korkeat liikkeet. Menestys oli taattu ja muutaman vuoden tamma kisasikin hyvällä menestyksellä. Hyvän uran jälkeen tamma siirtyi eläkkeelle ja elikin vielä useampia vuosia synnyttäen kauniita ja potentiaalisia varsoja.
EI -- Corwen Blackberry oli suorastaan taianomainen ori. Pikimustana syntynyt ori kimoutui aikuistuttuaan, mutta sen lumoava ulkomuoto ei kadonnut. Jykevä kaula ja kaunis pää olivat pian kaikkien welsh-poni kasvattajien suosiossa. Kantakirjaustilaisuudessakaan ei oltu eri mieltä vaan ori palkittiin parhaimmilla mahdollisilla tuloksilla. Ratsunakaan siinä ei ollut moitittavaa, sillä se omasi upean muodon ja mukaansa vievät askellajit. Blackberry astutti useita tammoja kunnes siirtyi hyvin ansaitulle eläkkeelle.
EE -- Corwen Maxima oli hyvästä suvusta tuleva kaunis punaruunikko tamma. Erikoisia se ei osannut, mutta potentiaalia siltä löytyi. Tamma ei koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan, sillä se siirtyi jo varhain jalostuskäyttöön sen omistajan, että kasvattajan toiveesta. Tammalle etsittiin parhaimmat mahdolliset orit ja se varsoi muutaman varsan ennen kuin sen omistaja joutui pakkomyymään sen pois uudelle omistajalle.
jälkeläinen |
emä |
saavutukset |
wm t. Vinhan Lambrini (s. 01.05.16 - rnkm 114cm) |
KTK-II |
|
wm o. Vinhan Brynmon (s. 10.07.16 - km 115cm) |
Bertha af Rosengard |
KTK-II, KRJ-II |
wm o. Vinhan Coyle (s. 05.02.17 - rtpäiskm 121cm) |
Birkes Cupcake |
KTK-II |
wm t. Glenwood Evony (s. 14.12.17 - perlino päis 119cm) |
- |
|
wm o. Maldwyn Maclovio (s. 04.01.18 - mkm 118cm) |
KTK-II |
|
wm t. Vinhan Dawnlight (s. 23.06.18 - rnvkkpäis 120cm) |
KTK-III |
Ponikantakirjan elokuun 2016 kantakirjatilaisuus
14 + 15 + 15 + 14 = 58p. ei palkintoa
Ponikantakirjan helmikuun 2017 kantakirjatilaisuus
17 + 17 + 18 + 17 = 69p. KTK-III
Welsh-laatuarvostelun maaliskuun 2018 laatuarvostelutilaisuus
6 + 6,5 + 3 + 20,5 + 2 = 38p. VWY-III
Kouluratsastusjaoksen syyskuun 2018 laatuarvostelutilaisuus
6 + 40 + 19 + 22 + 15 = 102 p. KRJ-I
14 + 15 + 15 + 14 = 58p. ei palkintoa
Ponikantakirjan helmikuun 2017 kantakirjatilaisuus
17 + 17 + 18 + 17 = 69p. KTK-III
Welsh-laatuarvostelun maaliskuun 2018 laatuarvostelutilaisuus
6 + 6,5 + 3 + 20,5 + 2 = 38p. VWY-III
Kouluratsastusjaoksen syyskuun 2018 laatuarvostelutilaisuus
6 + 40 + 19 + 22 + 15 = 102 p. KRJ-I
12.01.2016 - NJ: Coedwig Welsh - irtoSERT (päätuomari: Jannica)
KRJ:n alaiset kilpailut - sijoituksia 40, joista voittoja 5
|
01.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 1/30
07.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 5/30 23.06.2016 - KRJ - Helppo B - Március - 5/40 03.07.2016 - KRJ - Helppo B - Március - 4/40 07.07.2016 - KRJ - Helppo B - Március - 4/40 10.07.2016 - KRJ - Helppo B - Március - 6/40 13.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 3/40 16.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 6/40 21.07.2016 - KRJ - Helppo B - Aittohaara - 5/47 23.07.2016 - KRJ - Helppo B - Aittohaara - 3/47 27.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 2/40 30.07.2016 - KRJ - Helppo B - Virtuaalitalli Overload - 5/34 01.08.2016 - KRJ - He B - Kilpailukeskus Stewart - 5/30 05.08.2016 - KRJ - He B - Kilpailukeskus Stewart - 4/30 01.10.2016 - KRJ - Helppo B - Rappadan - 1/40 01.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 3/30 01.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 4/27 03.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 3/27 04.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 4/30 05.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 4/27 |
04.01.2017 - KRJ - Helppo B - Coedwig Welsh - 2/19
13.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 6/40 12.01.2017 - KRJ - Helppo B - Fikto - 1/40 14.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 3/40 15.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 1/40 17.01.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 4/40 18.01.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 4/40 13.03.2017 - KRJ - Helppo B - Eelinniemi - 5/100 15.03.2017 - KRJ - Helppo B - Eelinniemi - 3/30 17.03.2017 - KRJ - HeB - Kilpailukeskus Stewart - 6/100 20.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fjellgård - 7/100 21.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 4/40 23.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 5/40 29.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 4/40 28.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 3/40 30.07.2017 - KRJ - Helppo B - Adina - 3/23 17.08.2017 - KRJ - Helppo B - Mörkövaara - 1/30 23.08.2017 - KRJ - Helppo B - Mörkövaara - 5/30 24.08.2017 - KRJ - Helppo B - Mörkövaara - 5/30 30.08.2017 - KRJ - Helppo B - Mörkövaara - 3/30 |
ERJ:n alaiset kilpailut - sijoituksia 37, joista voittoja 5
|
01.12.2015 - ERJ - 60cm - Holmberg - 3/30
03.12.2015 - ERJ - 60cm - Holmberg - 4/30 04.12.2015 - ERJ - 60cm - Holmberg - 3/30 10.12.2015 - ERJ - 60cm - Holmberg - 2/30 29.03.2016 - ERJ - 60cm - Amoriini - 4/30 30.03.2016 - ERJ - 60cm - Amoriini - 4/30 12.06.2016 - ERJ - 60cm - Kultahuisku - 4/26 31.12.2016 - ERJ-Cup, 60cm - Kuuralehdon hevostila - 8/83 04.01.2017 - ERJ - 60cm - Coedwig Welsh - 1/18 08.01.2017 - ERJ - 60cm - Coedwig Welsh - 3/18 11.03.2017 - ERJ - 60cm - Ricota - 5/25 13.03.2017 - ERJ - 60cm - Kilpailukeskus Stewart - 1/59 02.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/27 03.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 5/27 09.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/27 14.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 1/27 14.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/26 07.06.2017 - ERJ - 60cm - Adina - 5/26 08.06.2017 - ERJ - 50cm - Adina - 4/24 09.06.2017 - ERJ - 60cm - Adina - 3/26 |
10.06.2017 - ERJ - 60cm - Adina - 3/26
30.07.2017 - ERJ - 50cm - Adina - 3/12 14.08.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara- 3/30 21.08.2017 - ERJ - 60cm - Ros Cirein - 5/30 24.08.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 4/30 25.08.2017 - ERJ - 60cm - Ros Cirein - 1/30 29.08.2017 - ERJ - 60cm - Ros Cirein - 2/30 04.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 6/47 07.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/47 09.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 1/46 10.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/47 11.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 6/46 15.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/47 26.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 6/47 23.04.2018 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 1/30 26.04.2018 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 1/30 30.04.2018 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 5/30 |
25. lokakuuta 2015, päiväkirjamerkintä |
kirjoittanut Elli L.
|
Istuin kaikessa rauhassa puuroa syöden ja kahvia juoden ja hesaria lukien. Ja tietenkin musiikkia kuunnellen. Pupu-koira lojui lattialla massu täynnä herkkuruokaa, kun se yhtäkkiä havahtui horroksestaan ja kuunteli korvat hörössä pihalta kuuluvia ääniä. Mikähän rusakko siellä nyt pomppii, mietin ja katselin ikkunasta suuntaan, jonne Pupu kuikuili. Ikkunan ohi pyyhälsi poni. Poni! Pienet kirosanalitaniat mutisten hylkäsin aamiaiseni ja kiskoin takkia niskaani. Perhanan, perhanan poni. Punaiset kumisaappaat onnekkaasti väärissä jaloissani rymysin kuistille. Minun oli pakko vaihtaa saappaat oikeisiin jalkoihin, etten olisi tuiskahtanut nenälleni ponia pyydystäessäni. Simo siellä paineli menemään kuin parhainkin GP-tason kouluori tammatarhan edessä hiekkatietä. "Etkö sää juntti tajua, ettei niitä kiinnosta sun jutut", sanoin oriille, joka pärisi vastauksen. "Eksä tiedä kuka mä luulen olevani", tulkkasin Simpan hörinöitä samalla, kun nappasin paksusta otsatukasta kiinni. Tammat mutustivat heiniään, eivätkä olleet huomaavinaankaan.
Poni edelleen mukanani kävelin omenapuuta vasten nojanneen haravan kanssa makuuhuoneen ikkunan luo ja aloin rapistella haravan piikeillä ikkunaa. "Oletkos nyt siinä", mutisin Simolle, joka kuopi tuohtuneena maata vieressäni. Ettäs kehtasinkin keskeyttää hänen itserakkautensa soidinmenot. Olisin toki voinut laittaa Simon hetkeksi kentälle mesoamaan, mutten siinä hetkessä ehtinyt ajatella ja nyt olin jo toisella puolella pihaa. "Mitä helv..?" Henkka tuli etuovelle. "Simo tässä vaan tuli sanomaan, että käypäs korjaamassa tuo aita, jonka hän ihan itse pienillä kavioillaan nikkaroi aukoksi vapauteen", sanoin ja poni nyökkäili vieressä. Niinhän sä just teit. "No hyvää huomenta vaan teillekin", Henkka sanoi ja kääntyi kannoillaan. Kyllä se sen aidan korjaa. Tekee oikeen muurin. Ei pääse pienet ponit enää omin neuvoin vapauteen.
Poni edelleen mukanani kävelin omenapuuta vasten nojanneen haravan kanssa makuuhuoneen ikkunan luo ja aloin rapistella haravan piikeillä ikkunaa. "Oletkos nyt siinä", mutisin Simolle, joka kuopi tuohtuneena maata vieressäni. Ettäs kehtasinkin keskeyttää hänen itserakkautensa soidinmenot. Olisin toki voinut laittaa Simon hetkeksi kentälle mesoamaan, mutten siinä hetkessä ehtinyt ajatella ja nyt olin jo toisella puolella pihaa. "Mitä helv..?" Henkka tuli etuovelle. "Simo tässä vaan tuli sanomaan, että käypäs korjaamassa tuo aita, jonka hän ihan itse pienillä kavioillaan nikkaroi aukoksi vapauteen", sanoin ja poni nyökkäili vieressä. Niinhän sä just teit. "No hyvää huomenta vaan teillekin", Henkka sanoi ja kääntyi kannoillaan. Kyllä se sen aidan korjaa. Tekee oikeen muurin. Ei pääse pienet ponit enää omin neuvoin vapauteen.
1. helmikuuta 2016, kouluvalmennus |
kirjoittanut Elli L.
|
Vauhdilla mentiin tarhasta sisälle, vauhdilla rynnättiin karsinaan ja vauhdilla juostiin maneesiin. Vauhdikkuus ei tällä kertaa johtunut omista kiireistäni vaan Simon toivottomasta tarpeesta olla joka paikassa yhtä aikaa. Sen keskittymiskyky oli oravan luokkaa, eikä pyynnöt tai käskytkään pysyneet sen korvien välissä kahta sekuntia kauempaa. Jos siellä jotain pysyi niin tarhailemassa olevat huumaavat ladyt. Lähtöasetelma koulutreeniä ajatellen ei siis ollut järin loistava.
Odotukseni eivät yllättäen olleet kovin korkealla, kun nousin pyörivän ponini selkään. Sain juuri ja juuri takamukseni satulaan, kun Simo oli jo hyvää vauhtia menossa uraa kohti. "Soo, odota nyt vähän", puuskahdin ja kiristelin kieli poskella satulavyötä pitäen samalla toisella kädellä ohjat lyhyenä. "Noniin, käynnissä kiitos", mutisin suoristaessani itseni satulassa ja antaessani Simolle ohjaa. Käyntiäkin on niin monenlaista, pyörittelin silmiäni Simon puoliksi ravatessa. Keskityin luomaan itselleni varsinaisen zen-tilan ja ratsastamaan oria käynnissä hyvin rennolla ja tasaisella otteella.
Käyntityöskentely otti aikansa, mutta viimein Simo malttoi mielensä ja keskittyi edes yhdellä aivosolulla käsillä oleviin tehtäviin. Ikäväkseni sitäkään rauhaa ei kestänyt järin kauaa, kun maneesin ulkopuolelta kuului valtava rymähdys. Simo otti jalat alleen ja minä tuiskahdin maneesin hiekkaan tajuamatta yhtään mitä tapahtui. Pikkuori viiletti kiljuen pierupukkilaukkaa maneesin toiseen päähän selvästi innoissaan siitä, että pääsi kuin pääsikin revittelemään. Maneesin ulkopuolelta kuului vihellystä ja ovi aukesi. Sekös Simoa riemastutti vielä lisää. "Kaikki on vissiin yhtenä kappaleena?" Henkka kysyi varovasti astuessaan sisälle maneesiin. "Tuo poni on kohta metvurstipötkönä, jos se ei malta pysähtyä. Sotkeutuu kohta ohjiinsa", puuskahdin kävellen kohti Simoa. "Ootko sä ehjä?" mies vielä jatkoi. "Enköhän. Mikä piru siellä ulkona oikeen rysähti?" "Ehm.. Lautapino vähän levähti." "Just", tuhahdin ja nappasin Simon ohjaksista kiinni. Henkka tuli varmuudeksi pitämään ohjista kiinni, Simo kun tuntui olevansa valmis uuteen kierrokseen vapaudessa. Olo oli kuin pikkulikalla alkeistunnilla, olihan allani vain 120cm korkea poni.
Virittäytyminen zen-tilaan ei enää onnistunutkaan ihan niin helpolla. Simo toki oli löytänyt takamoottorinsa rallaillessaan varsin hyvin, joten se näennäisesti kulki huomattavasti paremmin kuin ennen koko episodia. Se kuitenkin oli koko ajan vaihtamassa suuremmalle vaihteelle ja sain todella käyttää koko rauhallisuusarsenaalini saadakseni oriin pysymään lapasessa. Kaarevilla urilla ja rauhallisilla, mutta monipuolisilla tehtävillä Simo saatiin kuitenkin taas ruotuun. Ori taipui kaarteissa upeasti sisälle puskematta kuitenkaan lapaa ulos. Loppuun otin vielä pohkeenväistöt täyskaarrosta uralle. Simo väisti hyvin ja tasaisesti sekä pysyi suorana koko toimituksen ajan puskematta tässäkään harjoituksessa lapa edellä uraa kohti. Loppukäynnit kiertelin oriin vierellä kävellen ympäri kenttää, sillä häntäluuni sai ilmalennon seurauksena pienen kolhun ja satulassa istuminen tuntui sekunti sekunnilta tuskaisemmalta.
Odotukseni eivät yllättäen olleet kovin korkealla, kun nousin pyörivän ponini selkään. Sain juuri ja juuri takamukseni satulaan, kun Simo oli jo hyvää vauhtia menossa uraa kohti. "Soo, odota nyt vähän", puuskahdin ja kiristelin kieli poskella satulavyötä pitäen samalla toisella kädellä ohjat lyhyenä. "Noniin, käynnissä kiitos", mutisin suoristaessani itseni satulassa ja antaessani Simolle ohjaa. Käyntiäkin on niin monenlaista, pyörittelin silmiäni Simon puoliksi ravatessa. Keskityin luomaan itselleni varsinaisen zen-tilan ja ratsastamaan oria käynnissä hyvin rennolla ja tasaisella otteella.
Käyntityöskentely otti aikansa, mutta viimein Simo malttoi mielensä ja keskittyi edes yhdellä aivosolulla käsillä oleviin tehtäviin. Ikäväkseni sitäkään rauhaa ei kestänyt järin kauaa, kun maneesin ulkopuolelta kuului valtava rymähdys. Simo otti jalat alleen ja minä tuiskahdin maneesin hiekkaan tajuamatta yhtään mitä tapahtui. Pikkuori viiletti kiljuen pierupukkilaukkaa maneesin toiseen päähän selvästi innoissaan siitä, että pääsi kuin pääsikin revittelemään. Maneesin ulkopuolelta kuului vihellystä ja ovi aukesi. Sekös Simoa riemastutti vielä lisää. "Kaikki on vissiin yhtenä kappaleena?" Henkka kysyi varovasti astuessaan sisälle maneesiin. "Tuo poni on kohta metvurstipötkönä, jos se ei malta pysähtyä. Sotkeutuu kohta ohjiinsa", puuskahdin kävellen kohti Simoa. "Ootko sä ehjä?" mies vielä jatkoi. "Enköhän. Mikä piru siellä ulkona oikeen rysähti?" "Ehm.. Lautapino vähän levähti." "Just", tuhahdin ja nappasin Simon ohjaksista kiinni. Henkka tuli varmuudeksi pitämään ohjista kiinni, Simo kun tuntui olevansa valmis uuteen kierrokseen vapaudessa. Olo oli kuin pikkulikalla alkeistunnilla, olihan allani vain 120cm korkea poni.
Virittäytyminen zen-tilaan ei enää onnistunutkaan ihan niin helpolla. Simo toki oli löytänyt takamoottorinsa rallaillessaan varsin hyvin, joten se näennäisesti kulki huomattavasti paremmin kuin ennen koko episodia. Se kuitenkin oli koko ajan vaihtamassa suuremmalle vaihteelle ja sain todella käyttää koko rauhallisuusarsenaalini saadakseni oriin pysymään lapasessa. Kaarevilla urilla ja rauhallisilla, mutta monipuolisilla tehtävillä Simo saatiin kuitenkin taas ruotuun. Ori taipui kaarteissa upeasti sisälle puskematta kuitenkaan lapaa ulos. Loppuun otin vielä pohkeenväistöt täyskaarrosta uralle. Simo väisti hyvin ja tasaisesti sekä pysyi suorana koko toimituksen ajan puskematta tässäkään harjoituksessa lapa edellä uraa kohti. Loppukäynnit kiertelin oriin vierellä kävellen ympäri kenttää, sillä häntäluuni sai ilmalennon seurauksena pienen kolhun ja satulassa istuminen tuntui sekunti sekunnilta tuskaisemmalta.
27. lokakuuta 2017, kouluvalmennus |
kirjoittanut Penelopeia
|
Tämän viikonlopun tehtäväkseni oli nakitettu pikkuori Simon liikkeelle pistäminen. Ajatus tesosteroneja pursuilevasta ja isoegoisesta poniorista ei kieltämättä ollut mitenkään erityisen houkutteleva, mutta olin silti urhea, puin toppavaatteet päälle ja uhmasin Suomen jääkausi-ilmastoa painelemalla Vinhakulmaan Simo-ponia katsomaan. Pikkuori nökötti korkeassa ja erikoisvahvisteisessa tarhassaan lumikinosten keskellä hieman hämmentyneen näköisenä, eilen satanut lumi oli näköjään yllättänyt myös hevoset. Simo olikin helpottuneen näköinen nähdessään minut avaamassa porttia, ja tallustelikin välittömästi odottamaan sisälle ottoa.
Tallissa heitin orille suitset, juoksutusvyön ja sivuohjat, ja painelimme sitten sen suurempaa odottelematta maneesille. En ollut niin hullu että laittaisin orin liukastelemaan kentällä ympyrää juosten, vaan hoitaisin suosiolla juoksutuksen tänään sisällä. Poneille kun ei minun tietojeni mukaan oltu ehditty vielä hokkejakaan laittaa, tilsakumeista nyt puhumattakaan. Simo pärisi ja pörisi alkuun kuin höyryveturi, mutta muutaman napakan ravikierroksen jälkeen se alkoi pikkuhiljaa työskennellä ja asettua ympyrälle.
Laiskottelemaan en ponioria päästänyt, eteenpäin oli liikuttava ja työskentelyn oli oltava myös tehokasta, pelkkä eteenpäin hiihtely ei ollut nyt tarkoituksenmukaista. Muutaman kerran Simon sisäiset voimat ottivat ylivallan ja poni ampaisi laukkaan pukkien saattelemana, mutta nämä kohtaukset rauhoittuivat kun ori pääsi laukkaamaan energiaa pihalle. Tehokkaan parinkymmenen minuutin työskentelyn jälkeen pyysin orin keskelle, irrotin sivuohjat ja talsimme takaisin tallin lämpöön. Ori saikin jäädä siitä suoraan sisälle omaan karsinaansa, sillä ilta oli alkanut jo hämärtyä ja ulkona oli melko pimeää. Myös heinät oli jaettu sopivasti karsinaan, joten Simo jäi oikein mielellään niitä mutustelemaan. Minä sen sijaan korjasin orin kamat takaisin paikoilleen, ja huristelin sitten autollani kotia kohti. Huomenna uudestaan, silloin ehkäpä selästä käsin.
Tallissa heitin orille suitset, juoksutusvyön ja sivuohjat, ja painelimme sitten sen suurempaa odottelematta maneesille. En ollut niin hullu että laittaisin orin liukastelemaan kentällä ympyrää juosten, vaan hoitaisin suosiolla juoksutuksen tänään sisällä. Poneille kun ei minun tietojeni mukaan oltu ehditty vielä hokkejakaan laittaa, tilsakumeista nyt puhumattakaan. Simo pärisi ja pörisi alkuun kuin höyryveturi, mutta muutaman napakan ravikierroksen jälkeen se alkoi pikkuhiljaa työskennellä ja asettua ympyrälle.
Laiskottelemaan en ponioria päästänyt, eteenpäin oli liikuttava ja työskentelyn oli oltava myös tehokasta, pelkkä eteenpäin hiihtely ei ollut nyt tarkoituksenmukaista. Muutaman kerran Simon sisäiset voimat ottivat ylivallan ja poni ampaisi laukkaan pukkien saattelemana, mutta nämä kohtaukset rauhoittuivat kun ori pääsi laukkaamaan energiaa pihalle. Tehokkaan parinkymmenen minuutin työskentelyn jälkeen pyysin orin keskelle, irrotin sivuohjat ja talsimme takaisin tallin lämpöön. Ori saikin jäädä siitä suoraan sisälle omaan karsinaansa, sillä ilta oli alkanut jo hämärtyä ja ulkona oli melko pimeää. Myös heinät oli jaettu sopivasti karsinaan, joten Simo jäi oikein mielellään niitä mutustelemaan. Minä sen sijaan korjasin orin kamat takaisin paikoilleen, ja huristelin sitten autollani kotia kohti. Huomenna uudestaan, silloin ehkäpä selästä käsin.
28. lokakuuta 2017, päiväkirjamerkintä |
kirjoittanut Penelopeia
|
Tänä pirtsakkana lauantaiaamuna heräsin minulle epätyypilliseen aikaan jo kahdeksalta. Kymmeneksi huristelin Vinhakulman tallille, jotta ehtisin hienosti ratsastamaan Simo-ponin kun ulkona oli vielä valoa jäljellä. Poneilla ei vieläkään ollut piikkejä allaan tai tilsakumeja kavioissa, mutta tein päätöksen ratsastaa Simon maastossa. Poniori oli ulkona tuttuun tapaan, joten kävin sen sieltä hakemassa. Kimo näki tarpeelliseksi hieman esiintyä matkalla tarhasta talliin, olihan siinä matkalla useampi tarha täynnä tammoja, joille piti tietenkin hieman esiintyä. Minua ponin machoilu lähinnä nauratti, se kun pysyi siitä huolimatta oikein näppärästi hanskassa.
Sisällä puhdistin orin jalat ja vartalon lumesta tehokkaasti harjaten, ja heitin sille sitten satulan ja suitset. Itselleni tungin kaksi takkia päällekkäin ja kaulahuivin vielä lisämausteeksi, ja sitten painelimme lumiselle tallipihalle. Ori oli alkuun melkoisen virtaisa, joten samalla kun kävelimme leveää metsätietä teimme hieman simppeliä pohkeenväistöä, jotta orilla olisi mielekästä tekemistä, johon kohdistaa energiat. Kun pohja näytti tarpeeksi hyvältä raville painelimme sitä askellajia, ja ori alkoi pikkuhiljaa asettua. Simo oli onneksi oikein fiksu kaveri, eikä se nähnyt pieniä vihreitä miehiä vaikka tuuli suhisikin puiden latvoissa. Metsätie oli kaikeksi onneksi pysynyt melko hyvänä, pakkaset eivät olleet olleet tarpeeksi kovia jäädyttääkseen pohjaa. Siispä saimme otettua myös muutaman reippaan laukkapätkän.
Tallille palasimme reilun tunnin lenkin jälkeen, olimme kiertäneet hieman pidempää reittiä kun pohja oli näyttänyt niin hyvältä tilanteeseen nähden. Simo puhisi tyytyväisenä, ja tarjoilin sille tallissa ämpärillisen melassilla kyllästettyä vettä. Siistimisen ja tavaroiden korjaamisen jälkeen heitin welshponin takaisin omaan tarhaansa, ja lähdin sitten kohti omaa autoani.
Sisällä puhdistin orin jalat ja vartalon lumesta tehokkaasti harjaten, ja heitin sille sitten satulan ja suitset. Itselleni tungin kaksi takkia päällekkäin ja kaulahuivin vielä lisämausteeksi, ja sitten painelimme lumiselle tallipihalle. Ori oli alkuun melkoisen virtaisa, joten samalla kun kävelimme leveää metsätietä teimme hieman simppeliä pohkeenväistöä, jotta orilla olisi mielekästä tekemistä, johon kohdistaa energiat. Kun pohja näytti tarpeeksi hyvältä raville painelimme sitä askellajia, ja ori alkoi pikkuhiljaa asettua. Simo oli onneksi oikein fiksu kaveri, eikä se nähnyt pieniä vihreitä miehiä vaikka tuuli suhisikin puiden latvoissa. Metsätie oli kaikeksi onneksi pysynyt melko hyvänä, pakkaset eivät olleet olleet tarpeeksi kovia jäädyttääkseen pohjaa. Siispä saimme otettua myös muutaman reippaan laukkapätkän.
Tallille palasimme reilun tunnin lenkin jälkeen, olimme kiertäneet hieman pidempää reittiä kun pohja oli näyttänyt niin hyvältä tilanteeseen nähden. Simo puhisi tyytyväisenä, ja tarjoilin sille tallissa ämpärillisen melassilla kyllästettyä vettä. Siistimisen ja tavaroiden korjaamisen jälkeen heitin welshponin takaisin omaan tarhaansa, ja lähdin sitten kohti omaa autoani.
13. maaliskuuta 2018, estevalmennus |
kirjoittanut Sylvi
|
"Missähän se Simo luuraa?" pohdin puoliääneen kävellessäni sen tarhan luo, mistä tämän päivän puuhaponini pitäisi löytyä. Äkkiseltään katsottuna tarhassa ei näkynyt puhtaanvalkeaa mountain-oria, mutta tarkemmin katsottuani, huomasin tarhan reunamilla epämääräisen ruskean möykyn. Samassa möykky lähti hurjaa pukkilaukkaa tarhan vierusta pitkin ja totesin löytäneeni Simon - tosin ori oli selkeästi löytänyt tarhan hervottoman muta- ja loskalammikon. Onneksi Elli oli tajunnut pukea Simolle pinkin (aika yllättävä värivalinta...) sadeloimen, jonka väri tosin paljastui minulle vasta hetkeä myöhemmin, kun pesuboksissa rapsutin mutakerrosta loimen pinnalta pois. Loimi oli suojannut Simoa sen verran, että tarvitsi onneksi vain huuhdella orin jalat. Energiaa puhkuvan ponin kuuraaminen ei kuitenkaan ollut ihan niin helppo homma. Olisi pitänyt pukea itselle sukelluspuku ja kasvattaa muutama lisäkäsi, jotta siitä olisi selvinnyt ilman vesivahinkoa.
Lopulta viimeisetkin mutapaakut valuivat viemäriin ja talutin reteästi steppailevan Simon käytävälle. Harjasin orin nopeasti, sillä minusta tuntui, ettei Simo jaksa mitään perusteellisia kauneudenhoitohetkiä. Karvaa siitä kyllä lähti niin, että siitä olisi voinut helposti rakentaa toisen ponin Simon viereen seisomaan. Karvanlähtöaika muutenkin teki Simosta noh... ei niin vetävän ilmestyksen, kun pörröistä karvaa oli tupsuina siellä sun täällä tehden Simosta hieman pöllähtäneen näköisen pellonpeikon. Sitähän Simo ei kuitenkaan tiennyt, vaan elehti selkeästi ajatellen olevansa kulmakunnan komein kundi. Satulan ja suitsien laiton jälkeen pääsin taluttamaan Simon maneesiin, jossa Elli odottelikin jo katsomossa pahvinen take-away kahvimuki kourassaan.
Vuorossa oli, mikäpäs muukaan, kuin estetreeni Simolla. Aloin ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa, miksi Elli oli hymissyt huvittuneena itsekseen ehdottaessaan esteitä ponilla, kun Simon kierrokset vain kasvoivat kasvamistaan nähdessään kentälle raahatut puomit. Alkuverryttelyssä tunsin olevani vielä jokseenkin päätösvallassa vauhdista ja suunnasta, mutta kun lähdimme hyppäämään ensimmäisiä esteitä, Simosta tuli ihan pitelemätön. Ensimmäinen este tuli rytinällä alas, kun Simo kaahotti periaatteessa suoraan sen läpi ja toinenkin vapisi kannattimillaan uhkaavasti. Seuraavat puolitoista kierrosta menivät siihen, että sain Simon asettumaan takaisin käyntiin. "Voi hyvät hyssykät!" puuskahdin hämmentyneenä. "Miten näin pieni poni voi olla tällainen pikajuna."
Laadimme toimintasuunnitelman Ellin kanssa ja lähdin ratsastamaan Simoa määrätietoisemmin. Vaikka olin ponikokoinen aikuinen, en usein ollut ratsastanut etenkään näin pienillä ja pippurisilla poneilla, joten jo itsessään se vaati hieman totuttelua. Etenkin kun Simossa oli kaulaa noin kahden ja puolen senttimetrin verran, niin pienikin horjahdus selässä sai minut kallistumaan uhkaavasti kohti maneesin hiekkaa. Asiaa ei helpottanut Simon taipumus varsin keveään takapuoleen esteiden jälkeen, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin tasapainoilemaan ponin pyöreässä selässä,. Tosin se ei ollut kamalan kaunista katsottavaa. Useiden hyppyjen sekaan mahtui ehkä kaksi täysin hallittua suoritusta, mutta kyllä minusta tuntui, että lopetimme hieman kauniimpaan suoritukseen kuin millä aloitimme. Tunnin loputtua pyyhin hikeä otsaltani. Paitani oli liimautunut takin alla selkääni kiinni ja kypärän alla hiukseni olivat kuin suoraan suihkun jäljiltä. Vatsalihakseni olivat saaneet sellaisen treenin ponin pomppivassa laukassa, että tuskin pääsisin seuraavana päivänä edes sängystä ylös. Simo sen sijaan puhkui innosta vieläkin ja olisi varmaan ollut valmis hetimiten toiseen kierrokseen...
Lopulta viimeisetkin mutapaakut valuivat viemäriin ja talutin reteästi steppailevan Simon käytävälle. Harjasin orin nopeasti, sillä minusta tuntui, ettei Simo jaksa mitään perusteellisia kauneudenhoitohetkiä. Karvaa siitä kyllä lähti niin, että siitä olisi voinut helposti rakentaa toisen ponin Simon viereen seisomaan. Karvanlähtöaika muutenkin teki Simosta noh... ei niin vetävän ilmestyksen, kun pörröistä karvaa oli tupsuina siellä sun täällä tehden Simosta hieman pöllähtäneen näköisen pellonpeikon. Sitähän Simo ei kuitenkaan tiennyt, vaan elehti selkeästi ajatellen olevansa kulmakunnan komein kundi. Satulan ja suitsien laiton jälkeen pääsin taluttamaan Simon maneesiin, jossa Elli odottelikin jo katsomossa pahvinen take-away kahvimuki kourassaan.
Vuorossa oli, mikäpäs muukaan, kuin estetreeni Simolla. Aloin ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa, miksi Elli oli hymissyt huvittuneena itsekseen ehdottaessaan esteitä ponilla, kun Simon kierrokset vain kasvoivat kasvamistaan nähdessään kentälle raahatut puomit. Alkuverryttelyssä tunsin olevani vielä jokseenkin päätösvallassa vauhdista ja suunnasta, mutta kun lähdimme hyppäämään ensimmäisiä esteitä, Simosta tuli ihan pitelemätön. Ensimmäinen este tuli rytinällä alas, kun Simo kaahotti periaatteessa suoraan sen läpi ja toinenkin vapisi kannattimillaan uhkaavasti. Seuraavat puolitoista kierrosta menivät siihen, että sain Simon asettumaan takaisin käyntiin. "Voi hyvät hyssykät!" puuskahdin hämmentyneenä. "Miten näin pieni poni voi olla tällainen pikajuna."
Laadimme toimintasuunnitelman Ellin kanssa ja lähdin ratsastamaan Simoa määrätietoisemmin. Vaikka olin ponikokoinen aikuinen, en usein ollut ratsastanut etenkään näin pienillä ja pippurisilla poneilla, joten jo itsessään se vaati hieman totuttelua. Etenkin kun Simossa oli kaulaa noin kahden ja puolen senttimetrin verran, niin pienikin horjahdus selässä sai minut kallistumaan uhkaavasti kohti maneesin hiekkaa. Asiaa ei helpottanut Simon taipumus varsin keveään takapuoleen esteiden jälkeen, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuin tasapainoilemaan ponin pyöreässä selässä,. Tosin se ei ollut kamalan kaunista katsottavaa. Useiden hyppyjen sekaan mahtui ehkä kaksi täysin hallittua suoritusta, mutta kyllä minusta tuntui, että lopetimme hieman kauniimpaan suoritukseen kuin millä aloitimme. Tunnin loputtua pyyhin hikeä otsaltani. Paitani oli liimautunut takin alla selkääni kiinni ja kypärän alla hiukseni olivat kuin suoraan suihkun jäljiltä. Vatsalihakseni olivat saaneet sellaisen treenin ponin pomppivassa laukassa, että tuskin pääsisin seuraavana päivänä edes sängystä ylös. Simo sen sijaan puhkui innosta vieläkin ja olisi varmaan ollut valmis hetimiten toiseen kierrokseen...
18. elokuuta 2018, kouluvalmennus |
kirjoittanut Elli L.
|
Simo pieni papanperhana oli muista kiireistäni johtuen jäänyt hitusen normaalia pienemmälle huomiolle. Sen laidunloma venähti turhan pitkäksi, enkä edes muistanut, koska olin viimeksi itse istunut oriin selkään. Todettakoon tähän väliin, ettei Simo-parka kokonaan heitteillä ole ollut. Vakkarivuokraajat ovat ponilla puksutelleet menemään maastossa ja kentällä lähes koko kesän.
Kipaisin hakemaan valkoisen karvapeitteensä tummanharmaaksi piehtaroineen Simon laitumelta tallipihalle. Ori käveli vieressäni rennon letkeästi heinänkorret suupielistään roikkuen ja silmäili tiluksiaan. Kun Simo oli tukevasti solmittu pihalle harjauspaikalle, aloin selvitellä sen takkutukkaa ja rapsutella harjalla kupeita esiin. Hilla käveli tallipihan läpi Simon vanhan morsmaikun, Donnan kanssa ja sekös sai papparaisen kohoamaan sentin jos toisenkin korkeammaksi ja päästämään ilmoille matalan hörinän. Samalla ori kiepautti itsensä lähes kokonaan ympäri ja minä onneton olin jäädä muhkean takamuksen ja puupöllin väliin. "Siirräs niitä kinttujas takasinpäin", manasin ja tuuppasin takapuolta etäämmälle. Donna luimisti korvansa Simon heilasteluyrityksille, se ei tosiaan ollut sillä tuulella tänään.
Hikisen pakertamisen jälkeen harmaus Simon kyljistä oli mystisesti siirtynyt minun kasvoilleni, enkä tunnistanut vaaleanpunaista t-paitaanikaan enää kovikaan vaaleanpunaiseksi. Hyppäsin oriin selkään harjauspaikalla ja kiersin sen kanssa alkukäynneiksi pienen lenkin maastossa. Simo ei tavalliseen tapaansa malttanut oikein pysyä käynnissä vaan se tikitti vanhan singerin tapaan tallilta poispäin. Alkukäyntien loppupuolella rennompi ja pidempi askel kuitenkin löytyi juuri parahiksi ennen kuin saavuimme kentälle. Kiersin oriilla käynnissä vielä muutaman kierroksen ja keräsin ohjat käteeni.
Treenin tavoitteena oli lähinnä saada oria taas kuulolle loman jäljiltä ja tsekata yleismeininkiä. Aloitin isoilla kaarevilla urilla Simon taivuttelun ensin sisäänpäin ja sitten ulospäin. Alkuun Simo hieman protestoi etenkin ulkotaivutuksia, ja ylöspäin vievän pohkeen se tulkitsi tietenkin eteenpäin vievänä ja kierrosten nostamisena sataan. Rauhallisella ja tasaisella otteella sain Simon kuitenkin hillittyä ja kantamaan itsensä paremmin. Simon notko selkäkin hieman suoristui, kun ori tosissaan otti takajalat alleen. Se puhisi ja kuolasi mennessään ja yllättävää kyllä, keskittyi tekemiseensä.
Laukkatyöskentelyssä oriilla alkoi jo hieman puhti loppua, joten jätin sen melko lyhyeksi. Varmasti kuumalla ilmallakin oli iso osansa asiassa. Laukkapätkissä ori oli jo sen verran kuulolla, että turhat kiihdyttelyt unohdettiin tällä kertaa kokonaan. Siirtymiset tosin olivat alkuun hätäisiä, mutta tasaantuivat pian. Pitkillä sivuilla annoin oriille enemmän tilaa laukata ja pääty-ympyröillä lyhensin askelta. Simo vaikutti tyytyväiseltä ja sitä olin minäkin. Palkkioksi hyvästä työstä heitimme satulan kentän aidalle ja lähdimme maastoon pitkille loppukäynneille. Enpä olisi vielä kymmenisen vuotta sitten uskonut kuuna päivänä lähteväni tällä oriilla ilman satulaa maastoon!
Kipaisin hakemaan valkoisen karvapeitteensä tummanharmaaksi piehtaroineen Simon laitumelta tallipihalle. Ori käveli vieressäni rennon letkeästi heinänkorret suupielistään roikkuen ja silmäili tiluksiaan. Kun Simo oli tukevasti solmittu pihalle harjauspaikalle, aloin selvitellä sen takkutukkaa ja rapsutella harjalla kupeita esiin. Hilla käveli tallipihan läpi Simon vanhan morsmaikun, Donnan kanssa ja sekös sai papparaisen kohoamaan sentin jos toisenkin korkeammaksi ja päästämään ilmoille matalan hörinän. Samalla ori kiepautti itsensä lähes kokonaan ympäri ja minä onneton olin jäädä muhkean takamuksen ja puupöllin väliin. "Siirräs niitä kinttujas takasinpäin", manasin ja tuuppasin takapuolta etäämmälle. Donna luimisti korvansa Simon heilasteluyrityksille, se ei tosiaan ollut sillä tuulella tänään.
Hikisen pakertamisen jälkeen harmaus Simon kyljistä oli mystisesti siirtynyt minun kasvoilleni, enkä tunnistanut vaaleanpunaista t-paitaanikaan enää kovikaan vaaleanpunaiseksi. Hyppäsin oriin selkään harjauspaikalla ja kiersin sen kanssa alkukäynneiksi pienen lenkin maastossa. Simo ei tavalliseen tapaansa malttanut oikein pysyä käynnissä vaan se tikitti vanhan singerin tapaan tallilta poispäin. Alkukäyntien loppupuolella rennompi ja pidempi askel kuitenkin löytyi juuri parahiksi ennen kuin saavuimme kentälle. Kiersin oriilla käynnissä vielä muutaman kierroksen ja keräsin ohjat käteeni.
Treenin tavoitteena oli lähinnä saada oria taas kuulolle loman jäljiltä ja tsekata yleismeininkiä. Aloitin isoilla kaarevilla urilla Simon taivuttelun ensin sisäänpäin ja sitten ulospäin. Alkuun Simo hieman protestoi etenkin ulkotaivutuksia, ja ylöspäin vievän pohkeen se tulkitsi tietenkin eteenpäin vievänä ja kierrosten nostamisena sataan. Rauhallisella ja tasaisella otteella sain Simon kuitenkin hillittyä ja kantamaan itsensä paremmin. Simon notko selkäkin hieman suoristui, kun ori tosissaan otti takajalat alleen. Se puhisi ja kuolasi mennessään ja yllättävää kyllä, keskittyi tekemiseensä.
Laukkatyöskentelyssä oriilla alkoi jo hieman puhti loppua, joten jätin sen melko lyhyeksi. Varmasti kuumalla ilmallakin oli iso osansa asiassa. Laukkapätkissä ori oli jo sen verran kuulolla, että turhat kiihdyttelyt unohdettiin tällä kertaa kokonaan. Siirtymiset tosin olivat alkuun hätäisiä, mutta tasaantuivat pian. Pitkillä sivuilla annoin oriille enemmän tilaa laukata ja pääty-ympyröillä lyhensin askelta. Simo vaikutti tyytyväiseltä ja sitä olin minäkin. Palkkioksi hyvästä työstä heitimme satulan kentän aidalle ja lähdimme maastoon pitkille loppukäynneille. Enpä olisi vielä kymmenisen vuotta sitten uskonut kuuna päivänä lähteväni tällä oriilla ilman satulaa maastoon!
Corwen Maximus on virtuaalihevonen.
Kaikki tekstit ovat Elli L.:n käsialaa, ellei toisin mainita. Ethän kopioi.
Kuva: EA, ethän kopioi!
Kaikki tekstit ovat Elli L.:n käsialaa, ellei toisin mainita. Ethän kopioi.
Kuva: EA, ethän kopioi!
